keskiviikko, 4. helmikuu 2009

Rakkaus-pohdiskelua

Tiedättekö sellaisen "ahihi-tunteen"? Sellaisen, kun vaan hykertelee itsekseen ja kaikki on söpöä ja jos maisema vaihtaisi väriä, olisi se vaaleanpunainen. Yleensä sitä kutsutaan ihastumiseksi, mutta voiko ihmiseen, ketä rakastaa, ketä on rakastanut monta vuotta, ihastua uudestaan?

Ehkä hieman liian isoja asioita näinkin pienen ihmisen pohdittavaksi, mutta silti niitä pohtii. Rakkausasioita ei ikinä saisi pohtia liian pitkälle, mutta ei niitä voi olla pohtimatta. Mutta olen nyt yrittänyt jättää pohtimisen ja järkeilyn ja seurata vaan tunnetta. Kävi sitten hassusti tai ei. Jos hassusti käy, se on sen ajan murhe, ja sitten itketään sillon. Turha sitä alkaa valmiiksi murehtimaan ja itkemään, ettei sitten tosipaikan tullen käy niin, ettei kyyneleitä enää valu. Itkeminen helpottaa, sen olen pienen elämäni aikana huomannut.

Mutta jatketaanpa tässä rakkaudessa. Mitä oikeastaan on rakkaus? Rakkaus on vaikea määritellä, ja pienen ihmisen vaikea ymmärtää. Milloin voi rakastaa? Voiko olla liian nuori tai liian vanha rakastamaan?

Mielestäni rakkaus on sitä, että välittää toisesta ihmisestä niin helvetisti, että haluaa suojella, pitää hyvänä ja pitää toisesta huolta. On valmis uhrautumaan, tekemään kompromisseja, joustamaan, sekä luottaa toiseen ihmiseen, on uskollinen ja antaa anteeksi. Rakastaa voi monella tapaa, mutta rakkauteen liittyy aina nämä asiat. Tätä mieltä minä olen, ja näin olen tätä asiaa pohtinut. 

Rakkaus on ihmeellinen asia. Se saa hymyilemään, nauramaan, ja olo on jotenkin hellä. Vaikka välillä se kiukuttaa, vihastuttaa, surettaa ja itkettää, niin kuitenkin se tunne on aina ihana ja positiivinen. On ylä- ja alamäkiä, alamäkeen mennään raskaasti ja lujaa, ylämäkeen tarvitaan kevyet askeleet ja lämmin mieli, niin ei se kiipeäminenkään enää raskaalta tunnu.

 

Löysin kivan mietelauseen kirjasta Rakkaus! sana suloinen.

"Rakkaus ei ole toisiinsa katsomista, vaan että
yhdessä katsotaan samaan suuntaan."
   Antoine de Saint-Exupéry

 

 

 

sunnuntai, 1. helmikuu 2009

Raskas viikko takana ja nyt väsyttää.

Taisinpa luvata, että olisin perjantaina kirjoitellut, mutta enpäs kirjoittanut. Lupauksen rikkoja siis. Mutta aina saa anteeksi, kunhan on tarpeeksi hyvä selitys ja mitä pidempi ja sekavampi selitys, sitä helpommin saa anteeksi kun anteeksi antaja ei jaksa kuunnella onnetonta ja sisällötöntä selitystä enempää.

Mutta minun selitykseni on se, että olen yksinkertaisesti ollut aivan liian väsynyt kirjoittaakseni yhtään mitään. Koko viikon nukuin huonosti, käytännössä en kovinkaan montaa tuntia, edes yhteensä. Stressasin sitä päättötyötä koko viikon ja se vei myös unet. Mutta nyt se on ohi ja kun vielä jaksoi perjantai- ja lauantai-illan tehdä töitä niin sai nukkua. Vedin tuossa yli 14 tuntia unta ja heräsin tuossa puoli seitsemän aikaan. Menin keittelee aamukahvia niin porukat oli juuri menossa nukkumaan. Toivottivat mulle hyvää huomenta ja minä niille hyvää yötä. Onneksi huomenna on vapaa päivä niin voi kääntää taas rytmin kouluun sopivaksi.

Mutta se päättötyö. Se meni kyllä todella hyvin. Asiakkaina mulla oli tarjoilija kakkoset ja meidän oma luokka, sekä kaksi opettajaa. Aloitin kertomalla vodkan historiasta ja valmistuksesta. Apuvälineenä käytin powerpoint esitystä, minkä kanssa tuskailin torstaina. En osannut vieläkään oikein käyttää sitä, ja oli todella vaikeaa tiivistää pitkiä lauseita niin, että ne olivat lyhyitä ja kertoivat kuitenkin yhtä paljon kuin pitkä lause. Tokihan minä siinä höpötin koko ajan ja selvensin asioita. Jännitti ihan hirveesti. Suunnilleen tärisin siinä. Mutta heti kun pääsin ns. "omalle paikalleni", eli tiskin taakse, jännitys katosi ja muutuin rennoksi.

Ensin maistatin Koskenkorva vodkaa ja Vikingfjordia. Harmitti hieman, kun niitä oli vain kaksi, mutta ei se kovasti haitannut, koska molemmat ovat niin eri tyylisiä. Koskenkorva valmistetaan ohrasta ja Vikingfjord perunasta, eli olipahan ainaki kunnon erot. Hämmästyin siitä, kun suurin osa piti enemmän Vikingfjordin mausta. Pointsit norjalaisille, siis.

Tämän jälkeen valmistin vodkapohjaisia drinkkejä:

Vodkamartini
On variaatio dry martinista, ginin tilalle vain vodka. Koristeena vihreä oliivi tai sitruunankuoren pala. Before Dinner-juoma, joten aloitin siis tällä.

Moscow Mule
Yksi ensimmäisistä vodkadrinkeistä. Alunperin käytettiin pidentäjänä gingerbeeriä, mutta myöhemmin vaihdettiin gingeraleksi. All Day-juoma

Avalon
Timo Haimin suunnittelema, voitti Finlandia Vodka Long Drink kilpailun vuonna 1991. All Day-juoma

Mango Mojito
Variaatio perinteisestä Mojitosta. 4cl mangovodka, 2cl mangosiirappi, puolikas lime lohkoina, mintunlehtiä, pidennetään soodalla, murskaus+ravistus. Tämän otin ihan esimerkkinä trendikkäistä juomista. Ihanan keltainen, murskatut limet ja mintut juoman seassa tekevät siitä näyttävän. All Day-juoma

White Russian
Kansainvälinen valkovenäläinen, eli 2cl vodka 2cl kahvilikööri 4cl kerma, ravistellaan ja tarjoillaan on the rocks. Kermaisten juomien ystäville oikein hyvä.  After Dinner-juoma

Finlandia Coffee
Suomalainen kahvijuoma. 2cl vodka 2cl lakkalikööri, pidennetään kahvilla ja päälle kermafloat. After Dinner-juoma

Bloody Mary
Klassinen juomasekoitus vodkasta. Hyvä darradrinksu. Tämän otin esimerkiksi Special-drinks juomaryhmästä

Hot Canel
Tämän liekitettävän naminamin jätin viimeiseksi, vaikka taitaa kuulua ryhmään Before Dinner. 2cl karpalovodka 2cl xante, mitataan lämmitettyyn cocktaillasiin, sytytetään palamaan ja pinnalle heitetään kanelia. Valmistus näyttää hienolta, varsinkin jos valmistustilassa on hämärää. Makukin on oikeasti hyvä.

Elikkä tämmöisiä valmistelin. Hyvin meni, vaikka Avalonista unohdin sitruunamehun ja Bloody Marysta tabascon. Opettaja oli tyytyväinen ja kehui tekniikkaani. Kuulemma oli yllättynyt taidoistani ja kysyi miksen ole ennen näyttänyt olevani näin hyvä. Teki mieli sanoa, että eihän hän ole nähnyt mua ennen kuin ruokatarjoiluhommissa. Toivottavasti joskus pistäytyy Iloiseen Kulkijaan seuraamaan minua töissä. Sinne menen työharjoitteluun, eli kyllä se taitaa tulla ainakin käymään. Vaikka olen töissä Kulkijassa, niin odotan silti innolla työharjoittelua. Odotan, että opin paljon kaikkea uutta. Oppia ikä kaikki, ja tällä alalla on pakko oppia koko ajan uutta, halusi tai ei. Ja vaikka ei tiedostaisi oppimaansa, niin kyllä sitä oppia silti tulee koko ajan. Mitä enemmän tekee, niin tekniikka kehittyy ja epävarmuus katoaa. Ainakin toivottavasti. Vielä olen pieni ja vihreä alku, mutta olen päättänyt, että joku päivä olen oikeasti hyvä. Aikaa siihen menee vuosia, mutta olen varma että onnistun tavoitteessani, kunhan vain harjoittelen ja opettelen tarpeeksi ja teen töitä.

Noin, olipa tullut pari asiavirhettä kirjoittaessa, mutta nyt ovat nekin korjattu. :)

maanantai, 26. tammikuu 2009

Pieni spontaanisuus on hyve.

Ihan extempore tänään laitettiin mulle värinpoisto. Sitä ennen oli siis punasenmusta tucca. Nyt se on tyvestä aivan blondi, keskeltä oranssi ja latvoista punertava. Nyt sitten pitäisi miettiä, että millaisen värin sitä huomenna ostaisi. Että jatkaako blondiin päin vai laittaisko punaisen. Taidan sitten kaupassa päättää, että mitä laitetaan. Elisa pelotteli jo, että laittaa tähän jonkun ruskeen. Haistatin vitut. Mun päähän mitään ruskeeta laiteta. Ni perkele. Ja pörrötin Samin hiukset. Laitoin sille rokkipöwwön. Graur, että näytti hyvältä poika. ;>

Meni taas perjantai ja lauantai töissä. Perjantaina oli ihan mukava päivä. Lauantainakin työpäivä alkoi ihan mukavasti. Opin että miten tehdään orgasmi ja niitä sitten piti muutama sen illan aikana tehdä. Tuli siis ainakin ravisteltua. Sitten tuli asiakas kenellä mikään ei ollut hyvin. Palvelu oli huonoa ja henkilökunta tylyä ja ammattitaidotonta. Hän ilmoitti reklamoivansa ja kysyin että saanko tarjota kynää ja paperia, jotta saisi viestin eteenpäin ravintolapäällikölle. Eipä kelvannut. Jäi sitten seisomaan tiskille ja tarkkailemaan mun ja työkaverin työntekoa. Oli todella häiritsevää tehdä töitä kun se seuras jokaista liikettä. Asiakkaitakin alkoi häiritsemään kyseinen asiakas, eivät jaksaneet kuunnella sen valitusta ja kun se kuulemma tarkkaili mitä kukakin joi. Poke sitten saatteli akan ystävällisesti ovesta pihalle. Päästiin siis siitäkin ja ilta jatkui suht mukavasti. Ja sain murusenki vielä viereeni nukkumaan. <3

Pitäisi päättötyötä väkästää. Millään jaksais.. Perjantaina se on. Stressaan itteni valmaan rikki. Pitäisi drinkkikortit saada askarreltua, pyykkipojat maalattua ja vaikka mitä. Kirjallinenkin osuus pitäisi työstää ja tehdä jonkin sortin PP-esitys, minkä siellä päättötyössä sitten esittää, että on jotain mikä havainnollistaa mujn löpinöitä. Menee niin hermo! En ees osaa kunnolla käyttää PP:tä. Saatana.

Huomenna mennään luokan kanssa tutustumaan olutravintola Birgeriin. Saadaan siis tietää paljon oluesta. Birgeri on siis hämeenlinnassa sijaitseva ravintola, jossa on laajat olut- ja siiderivalkoimat. Vähän jännää. 3.2. mennään tutustumaan Iloiseen Kulkijaan. Kivaa kun ei tarvitte istuu aina koulussa tylsistymässä. Ja juoda kahvia. Sitä kiskoo koulussa kyllä ihan liikaa.

Olisi keskiviikkona kahden tunnin koe noista baaripuolen jutuista. Koottu 1. 2. ja 3. luokan asioista. Vois muistaa jotain 1. luokalla käytyjä juttuja. Ja kun niitä juttuja ei oo missään kirjassa vaan ne on kirjoitettu, niin vois olla neki talla. Just itseasiassa siivosin ja heitin rankalla kädellä roskiin kaikkia vanhoja koulujuttuja. Sitten seuraavana päivänä maikka kerto että niitä nyt sittenkin tarvitsisi. Ja minä vittu mitään roskista ala dyykkaa joittenkin surkeen koulupapereiden takia. Eli perstuntumalla mennähän. Katsotaan miten käy.

Tässä just Samin kanssa suunnitellaan Tarantino-maratonia. Olis kyl aivan loistava. Mutta pitäs myös sitten ottaa joskus Burton-maratoni myös. Kaks mun lempiohajaajaa. Molemmilta aivan loistavaa tuotantoa.

Mutta nyt taas kyllä lopettelen kirjoittelun, ei enää oo tässäkään päätä eikä häntää. Tapahtuu aina niin paljon kaikkee, että jos kaiken lähtisi kirjoittamaan, niin olisi nopeasti yhden romaanin verran elämänkertaa kirjoitettuna. Jatkakaamme siis huomenna tai miten nyt siltä päättötyöltä ehtii. Viimeistään varmaan viikonloppuna vuodatan miten päättötyö sitten lopunkaiken meni.

 

tiistai, 13. tammikuu 2009

Boooring...

Olipas taas koulupäivä. 08-18. Jotkut joutuu olemaan 08-20. Pidennetty koulupäivä siksi, että -93 syntyneiden vanhemmat sai tulla tutustumaan kouluumme, ja me jouduttiin siellä istumaan, jos ne haluavat tulla katsomaan meidän opiskelua. Paskat kukaan tullu. Istuttiin ihan turhaan... Mutta saatiin me paljon ilmasta safkaa. Ensin oli 10-12 brunssi, sitten 14.30-17.30 päivällinen. Ihan kiva se oli, vaikka keittiöntädit oli saaneet oudon idean laittaa juureskeittoon tomaattia ja oliivia. Maistui ihan kauheelle, jäi siis syömättä.

Muutenkin koko koulupäivä oli puoliläppä. Enkun tunneilla kahden tunnin aikana käännettiin ruokalista englanniks. Ei muuta. Ravintolapalvelun tunneilla käytiin läpi sherryt ja madeirat ja kiillotettiin kasa laseja huomista asiakastilaisuutta varten. Eli ei siis mitään kovin jännää... Täytettiin Elisan kanssa se LVI-poikien antama tehtävä ja kun ne antoi myös jonkun käytännöntehtävän, jossa piti pistää putkia yhteen, niin tehtiin sekin. Askarreltiin putkia paperista ja pistettiin yhteen. Hieman ongelmia tuotti käyrä putki ja T-putki... Mutta meitsi näppäränä likkana ne sai askarreltua ja Elisa sitten pisti sen kasaan. Palautettiin tehtävät itsestämme ylpeinä ja ensimmäinen kommentti oli "Tää vuotaa... Väärän kokoiset putket... Pysyyks täällä muka vesi?" Suurta kiitosta emme työstämme saanut, mutta kyllä ainakin oli hauskaa. Nyt se meidän "putkisto" komeilee LVI-puolen hallin seinällä. Tosi kiva. Mutta kyllä me tämäkin kostetaan, aivan varmasti. Oottakaa vaan, pojat! ;D

Löysin jääkaapista 500g suklaavanukasta. Mmmm... Täytyy yrittää olla syömättä sitä kaikkea. En siis tykkää mistään suklaajutuista ollenkaan. En... Sitäpaitsi, suklaata on ihan oikeutetettua ja luultavasti myös turvallisinta syödä niin paljon kuin huvittaa, ainakin naisten. Suklaa sisältää endorfiinejä vai mitä ne nyt oli, mutta joka tapauksessa ainetta mikä tuottaa mielihyvää, eli parempaa mieltä ja hyväntuulinen nainen on varmasti sata kertaa parempi kuin kiukutteleva nainen. Joten syökäämme siis suklaata niin paljon kuin mieli tekee.

Voisi joku päivä yrittää leipoo suklaakakkua. Tai mokkapaloja. Mokkapalat on tosin vaarallisia. Niitä kun tekee pellillisen, niin tulee ahmittua ne kaikki samana päivänä. Olen kyllä todella huono leipomaan, mutta niitä mokkapaloja osaan tehdä. Jatkan siis niiden tekemistä, ellen sitten rohkene yrittää uusia aluevaltauksia ja leipoa vaikka jotain tiikerikakkua tai juustokakkua. Taitaa kyllä mennä liian vaikeaksi meikäläisen osaamista ajatellen.

Mutta nyt voisi uni tehdä hyvää pienelle mielelle ja sielulle jotta jaksaa huomisen painaa taas, ehkä jopa ilman leviämistä koulun käytävälle lepiä ottamaan.

<3

maanantai, 12. tammikuu 2009

Nyt ryhdistäydyn...

...ja alan kirjoittaa blogia säännöllisesti. Sekä tietysti hoidan koulutehtäväni tunnollisesti ja aloitan jonkun liikunnallisen harrastuksen, vähennän alkoholin käytön nollaan ja lopetan tupakoinnin enkä enää ikinä sano että Perkele.
Ja kukakohan uskoi? Mutta yritän ainakin blogin ja koulutehtävien osalta parantaa tapani.
Tänään oli kyllä tosi jumittava päivä. Aamulla tosin oli aivan pirteä, kun oli unirytmin vaihto ja kun sen koko yön valvoi, ei sitten aamukahdeksalta tuntunut ollenkaan väsymystä. Mutta se väsy iski sitten siinä 11 aikoihin. Mutta sain koulussa sentään aikaiseksi Elisan kanssa esitelmän Madeiroista. Hyvin mielenkiintoinen aihe ja silleen... Huomenna se pitäisi ilmeisesti esitellä ja maistaa sitä tavaraa. En odota tätä makuelämystä kovinkaan innokkaasti.
Me annettiin meidän yksi tehtävämoniste LVI:n pojille tehtäväksi. Siinä oli kysymyksiä viineistä ja saliliekityksestä ja tarjoiluvaunusta. Pojat pärjäsivät hienosti, mutta oletan, että google on toiminut hieman apuna... Mutta tekivät kuitenkin sen. Vastalahjaksi saatiin joku niiden tehtävä. Ei keretty sitä Elisan kanssa tänään tekemään, mutta huomenna sitten. Katotaan miten selviydytään putkijutuista. Voi olla, että huomenna raksuu päässä enemmän kuin koskaan.
Mulla on ollu koko päivän ihan hirveä kolanhimo. Ja ruoan himo. Oon syönyt taas aivan järjettömän määrän ruokaa. Syömisestäni tulee mieleen keskenkasvuinen murrosikäinen jätkä ja sen ruokahalut. Toivottavasti en liho ainakaan kovin muodottomaksi. Olen tosin syönyt ihan suht terveellisiä ruokia. Ihan normi kotiruokaa, ettei mitään mäkkimättöö. Hyi, jos sitä vetäis. Ei varmaan menis alas. Yök. Mutta ei sitä aina voi kaikkea tehdä mieli, vaikka melkein kaikkea tekeekin. Nytkin se hirveä kolanhimo, sitten tekisi hirveästi mieli banaanijukurttia, suklaarusinoita ja tosi herkkää ja hempeetä seksiä. Mikään noista mielihaluista ei liity millään tavalla toisiinsa eikä niissä ole muutenkaan oikein päätä eikä häntää. Vaikka kyllähän sitä nainen saa herkkää ja hempeetä seksiä himoita ja kun olen tunnetusti kola-addikti, voimme ymmärtää kolanhimoni, mutta että banaanijukurtti ja suklaarusinat. En edes pidä rusinoista kovin. Mutta oudot on naisen tarpeet ja mielenliikkeet. Ainakin välillä, tunnustan.
Ilkeää tämä jumitus. Tekisi hirveästi mieli tehdä jotain, nytkin olisi vaikka kuinka monta pikkuprojektia minkä voisi tehdä, mutta kun ei jaksa. Ei pysty. Voisin neuloa pipon loppuun, siivota penaalini, tarkastaa koulukansion järjestyksen, tehdä valmiiksi esitelmän punaviineistä... Mutta kun ei pysty eikä kykene.
Mutta nyt tämä tyttö yrittää nostaa perän penkistä, käy keittämässä teetä ja sitten aloittaa vaikka sen penaalin siivous/järjestys operaation.
Adios! <3