Kirjoitan ihan ensimmäistä kertaa tähän blogiin. Suorastaan jännittävää.
Olen aina ihmetellyt, että kun käydään elokuvissa, miksi pitää mussuttaa jotain? Kaikesta syötävästä lähtee kauhea rapina, joka saattaa häiritä kanssaleffailojoiden leffanautintoa. Ja vieläpä, jos takana tai vieressä istuva mässyttää niin, että mässytys kuuluu koko saliin. Ällöttävää. Itse protestoin leffamussuttamista vastaan, enkä siis syö elokuvissa mitään. No, ehkä jotain tikkaria. Mutta sekin pitää avata ennen kuin leffa alkaa.
Tikkarit on aika hieno keksintö. Niihin jää himo. Ja niiden avulla lopetin kerran tupakoinnin. Aina kun menin tupakalle, otin tikkarin enkä tupakkaa. Se toimi jonkin aikaa, mutta aloitin polttamisen uudestaan, kun sain hampaaseen reiän ja piti mennä hammaslääkäriin. Mielummin tuhoon keuhkot kun menen kidutettavaksi hammaslääkärille. Ne ovat inhottavia. Oikojat varsinkin. Joka kerta kun tuli oikojalta, suu oli niin kipeä, ettei voinut syödä ollenkaan. Olisi jotain ylilitkua soppaa pitänyt imuttaa pillillä. Ja kun valettiin hampaista se malli, minkä mukaan raudat tehtiin, kai, niin leuat oli sijoiltaan. Ja se oli ällöttävää, jotain betonia työnnetään suu täyteen. Hyi. Kenenkään ei kuuluisi ansaita sellaista kohtelua. Edes minun.
Kävin Siwassa colaostoksilla. Ostin myös tuplan ja kassalla sain kauhean nipun kuittia. Kaupantäti sitten kertoi että siinä on mukana se etukuitti. Ihmettelin, että mikä helvetin etukuitti. Täti sitten kertoi, että sillä kuitilla saan maanantaina ja tiistaina maxituplan puoleen hintaan. En voinut olla repeämättä, ja repesin entistä enemmän, kun täti kertoi, että ihmiset kävelevät Siwaan pelkästään käyttääkseen moisen edun. Normaalisti maxituplahan maksaa huikeat 61 senttiä, nyt siis saan 57g tuplaa 0,30 eurolla. Mutta ykkösboonuskortti pitää olla saadakseen edun. Eikä niitä saa kuin yhden taloutta kohti. Etu ei siis ole kovin huimaava. Jopa 31 senttiä kotiin päin. Tokihan se opiskelijan pussissa tuntuu, mutta luultavasti suurin osa edun käyttäjistä on mummoja, joille ei tavallaan ole niinkään väliä, mitä joku maksaa. Mutta aivan sama ovatko makaronit, kortsupaketit vai suklaapatukat tarjouksessa, mummot ostavat niitä. Punainen hintalappu vetoo mummoihin, sama sen väliä, missä tuotteessa se on kiinni, kunhan siinä on punainen lappu, se on ostettava. Vaatekaupoissakin on välillä hauskaa, kun alestringikopalla on kasa mummoja penkomassa. Tokihan se on aika ärsyttävää, kun itse tahtoisi käydä penkomassa, josko löytyisi kivat stringit ja vielä halvalla, ettei tarvitsisi yksistä pitsistringeistä maksaa viittätoista euroa, ja sitten mummot vievät ne parhaimmat nokan edestä. Välillä on tehnyt mieli kysyä, että eikö tukipikkuhousut olisi +70v ystävällisempiä kuin pikkuiset narustringit, mutta saisin varmaan käsilaukusta, jos moisia menisin utelemaan. Joten olen jättänyt tyhmät kysymykset vain omaan tietooni. Itsesuojeluvaiston kun omistan.