Onpa tylsää. Katselen jotain todella surkeaa leffaa, en pidä tästä ollenkaan, juon kolaa ja syön sour cream and onion sipsejä kera tacodipin. Yksin vietetyt lauantai-illat on puoli masentavia. Ja muuttuu laiskaksi. Tuli kylmä, mutten jaksaisi nostaa persettä ylös, että ottaisin pari askelta, jotta yltäisin ottamaan hupparin siitä. Nostin kuitenkin. Paleli jo liikaa.
Mutsi tuli herättelee mua tänään aamulla klo12 ja kertoi että kohta mennään kattomaan, jos kappahlista löytyisi mulle työhousut. Olin ryöminy kuuden jälkeen himaan, joten ei kovin pitkään kyllä saanu nukkua. Noh, vasta kolmen aikaan päästiin sitten lähtee. Mentiin kappahliin, mutsi on siellä töissä ja sit siel on viel alehinnat puoliks. Mutsi sitten sano että menee hoitaa jotain asioita, että jättää mut sinne kattelee ja sovittelee, jos löytyy jotain kivaa. Kattelin siellä, keräsin lumppua mukaan + ne housut jotka mutsi oli kattonu sieltä valmiiks, jotka vois sopia työhousuiks. No. Eipä ne tietenkään sitten sopineet ne pöksyt. Mukaan sieltä tosin sitten lähti kahdet rintsikat, aluskorsetti, kolmet pitsihipsterit, paita, hame, kahdet sellaiset jännät ballerinapitsisukat ja korkkarit. Mentiin kassalle, mutsi siinä työkaverille vinkuu, että kuinka meikäläinen syö paljon rahaa, totesin siihen sitten, että mitäs jätti mut yksin. Mutsin työkaveri repes eikä mammakaan keksiny mitään vastaan sanomista siihen.
Kävin ärrällä tänään. Sieltä löyty salmiakkijauhoo, sitä semmosta, mitä kakarana aina vedettii. Makso 50snt toi putilo. Oli aika jännää maistaa sitä piiitkästä aikaa. Muistan kun joskus penskana imasin sitä nokkaan. Aiettä kun tuntu pahalta.
Kauheesti oon taas tänään mussuttanu. Oon syöny 200g suklaavaahtoo, 200g vaniliavaahtoo, sitten ihan ruokaa ja pari leipää ja kanajuustomunakasta ja vähän sipsiä. Tosin ihmettelen, että miten oon selvinny noin vähällä. Yleensä syön ruokaa tosi paljon. Pitäis varmaa hylätä suklaa ja kaikennäköiset kastikkeet ja vaahdot. Niistä ei oo muuta kuin haittaa. Mutta, samase. Kyllä mä vielä voin syödä. Nuorena pitää tehdä kaikki mahdollinen, mitä aikuisena enää ei voi. Jos musta tulee kuin mutsista, nii en pistä mitä tahansa suuhuni aikuisena. Tosin, voisin alottaa jonkun tosi liikunnallisen harrastuksen, nii voisin kuitenkin syödä paljon, ehkä enemmänkin eikä siitä olisi haittaa. Paitsi jos söisin enemmän herkkuja. Mutta ruokaa. Mulle on tullu kauhee himo ruokaan ja oon alkanu kauhistelee syömisiäni. Valitan ja vingun, mutta syön silti yhä enemmän. Onneks sentään ruokaa..
Mutta nyt voisi mennä nukkumaan, jos vaikka saisi univelkoja pois.